Koskettava hetki rippikirkon pihassa

Istun lapsuuteni kotikirkon, rippikirkkoni, vihkikirkkoni ja tyttäremme kastekirkon pihassa, valtavan evankeliumijuhlakansan keskellä jumalanpalveluksessa. Kirkkoherra on viitannut tapulin katolla olevan ristin merkitykseen ja suuruuteen. Se on suurempi kuin maapallo, jonka päälle se on kiinnitetty.

Juhlakansa veisaa voimakkaasti virttä On Kristus kirkon Herra. Päästyämme kolmanteen säkeistöön, minulta loppuu kerta kaikkiaan happi. Vain vaivoin saan pidäteltyä itseni purskahtamasta itkuun, kyyneleet valuvat kuitenkin ilman pidäkkeitä: Ja vaikka maailmassa on kirkko vieras niin, häväisty, haavoitettu, revitty uuvuksiin, sen pyhät vartiossa kuitenkin odottaa, yön valta milloin päättyy ja aamu aukeaa.

Ymmärrän siinä jotenkin syvästi sen muutoksen, johon kirkkomme on ajautunut. Tunnen voimakkaasti evankeliumijuhlilla juhlivien ihmisten kiitollisuuden juhlista, myös omani.

Hannu Kippo