Pienet laulureppulaiset keikalle Evankeliumijuhlaan

Kälviäläisen lastenkuoro Laulurepun joulutauon jälkeiset ensimmäiset harjoitukset ovat alkamassa. Toissa syksynä perustetun lapsikuoron vahvuus on noin kolmekymmentä laulajaa, nuorin on viiden ikäinen, muut eskari- ja ala-asteikäisiä. Kuoron perustajia ovat nuorisotyöntekijät Sirpa ja Esa Klapuri sekä kanttori Markku Hekkala.

– Kälviällä on takavuosina ollut lastenkuoro Sinilinnut, joka sitten lopetti, kun laulajat loppui. Päätimme kokeilla, josko lasten kuorotoiminta viriäisi uudelleen, ja hyvin tämä on lähtenyt käyntiin, kertoo Sirpa Klapuri.

Esiintymisiäkin kuorolla on ollut, pari kertaa kirkossa ja kerran seurakuntatalolla. Ensi kesänä Kälviän Evankeliumijuhlassa on peräti kaksi keikkaa, avajaisissa ja lähetysjuhlassa.

– Lähetysjuhlassa laulamme paitsi suomen, myös venäjän ja jopa japanin  kielellä. Siinä on haastetta ja treenattavaa, sanoo Klapuri. Hän muistuttaa, että kaikki laulamisesta kiinnostuneet ovat tervetulleita kuoroon. Mukavaan joukkoon mahtuu kyllä.

Tammikuun tummenevassa illassa Kälviän seurakuntatalon pihalle potkukelkkailee punaposkinen nuorimies, Joel Salmela, kahdeksan vuotta. Hänellä on kiire. Harjoitukset ovat juuri alkamassa. Hän oli koululla kuullut kuorosta ja sen kautta tullut mukaan. Tyhmään kysymykseeni, onko kuorosta saanut uusia kavereita, saan viisaan vastauksen, että kaikki kaverithan ovat jo tuttuja. Joelin mielestä paras kuoron lauluista on Rautainen juttu.  Suunnitelmat tulevaisuuttakin varten ovat laulumiehellä jo valmiina.

– Ensiksi johonkin bändikerhoon ja sitten kavereiden kanssa perustetaan oma bändi. Minusta tulee rumpali. Kahdet rummut on jo menneet rikki, kun olen harjoitellut, hän sanoo ja kiirehtii muiden mukana saliin.

Äänenavauksesta
kaikki alkaa

Harjoitukset alkavat äänenavauksella: vesihiisi sihisi hississä, brille prolle, brille prolle… Sirpa muistuttaa laulajaa hyvästä seisoma-asennosta ja iloisesta ilmeestä. Kahta kertaa ei tarvitse muistuttaa. Sirpa johtaa ja Esa Klapuri säestää kitaralla. Leikitään ja lauletaan: Nooa, rakenna Herralle arkki. Sirpa näyttää mallia, miten käsillä rakennetaan arkkia, ja vaikka kaikki eivät ihan heti pysy perässä, niin yritystä kyllä riittää. Väsymyksen merkkejäkään ei näy, vaikka sama laulu toistetaan useaan kertaan.

Kanttori Hekkala jakaa jokaiselle oudon näköisen vekottimen, kuorokellon eli chimesin. Jokaisella kellolla on oma sointu, ja ohjeen mukaan jokainen soittaa omaa kelloa omalla vuorollaan. Tarkkana pitää kyllä olla, että muistaa vuoronsa. Kellot soivat kauniisti helisemällä lasten lauluäänien keskeltä.

Repo-maskotti
seuraa keikalle

Laulureppu-kuorolla on oma hauska juttu. He esiintyvät reppu selässä ja heillä on myös oma Repo-niminen reppumaskotti, joka lähtee aina keikalle mukaan ja jota jokainen saa vuorollaan kantaa. Pullea Repo seuraa myös harjoituksia ja repusta löytyy joskus pieniä yllätyksiä.

– Reput täyteen pakataan ja mennään kaikkeen maailmaan, taivaan leipää jakamaan, rakkaudesta kertomaan, lauletaan vielä lopuksi pariin kertaan. Mikä paremmin sopisikaan Laulurepulle?

Teksti:  Katariina Hakkarainen

Kuvat:  Eeva-Liisa Luoto