Uskon perusasiat eivät saa olla kaupan

Kälviäläinen sähköasentaja ja Sleyn paikallisosaston puheenjohtaja Hannu Muuraiskangas ei katso olevansa perinne-evankelinen, vaikka osasto perustettiinkin hänen äitinsä kotitalossa  61 vuotta sitten. Hän muistuttaa usein oto-saarnaajana toimiessaan, että kasteen liittoon palaamiseen ei liity ehtoja – se on sitä iloista ja vapaata evankelisuutta.

Toisaalta kristityn ei pidä lähteä kaupankäyntiin siitä, mikä Raamatussa on totta vielä tänään ja minkä voisi hylätä aikaan sidottuna opetuksena.

Kälviällä on eletty ainakin sadan vuoden ajan evankelisuuden kannalta kuin "herran kukkarossa" – herätysliikkeen ja seurakunnan harvinaisen saumattoman yhteistyön ilmapiirissä. Evankelisia tilaisuuksia on pidetty sadan vuoden aikana niin seurojentalolla kuin koululla, kirkossa ja pappilassakin, kunnes seurakuntatalo valmistui nelisenkymmentä vuotta sitten.

Runsas vuosi sitten 60 vuotta täyttäneellä Sleyn Kälviän osastolla ei ole ollut milloinkaan edes rukoushuonetta. Sellaiseen ei ole koettu tarvetta!

– Omasta seurakunnasta saisi kiittää joka päivä, sanoo osastonsa puheenjohtaja Hannu Muuraiskangas. Kokkolasta asti käy ihmisiä silloin tällöin nykyään samaan seurakuntayhtymään kuuluvalla Kälviällä kuulemassa kirkkoherra Heikki Niemelää ja pastori Pasi Palmua.

Sleyn kesän 2010 Evankeliumijuhlan tiedotustoimikunnan puheenjohtajan Helvi Syrjälän koostamasta Kälviän Vuolteen Nuorisoliitto-osaston, nykyisen Sleyn Kälviän osaston historiikista syksyltä 2008 tosin ilmenee, että kälviäläinen nimimerkki O.N. kirjoitti 1879 Uudessa Suomettaressa kitkerään sävyyn seurakunnan alueella kulkevista ”kiertosaarnaajista, jotka hiessäpäin koettivat kylvää ohdakkeita”. Puhujavieraat lienevät olleet sekä evankelisia että lestadiolaisia, koska saarnaajia oli ”kahta eri lahkoa”.

Armo kirkastui
ensin Riipan pojille

Fredrik Gabriel Hedberg oli kirjoittanut kuitenkin jo helmikuussa 1851, että "Kokkolan rajapitäjässä Kälviällä armo oli kirkastunut aiemmin arvossapidetyille heränneille Matts Riipan pojille". Seuraavina vuosikymmeninä seurakunnassa oli kaksi evankelista pappia, mutta ainakaan ennen vuotta 1880 paikkakunnalla ei ole merkintöjä evankelisesta vaikutuksesta.

Kului jälleen kolmekymmentä vuotta (1909), ennen kuin Kälviän seurakunnan kirkollisista ilmoituksista ja kuulutuksista voi havaita paikkakunnalla virinneen mainittavassa määrin evankelista toimintaa.

Helvi Syrjälä kirjoittaakin, että yhdistyksen syntytausta ei ole mitenkään suoraviivainen. Vuolteen Nuorisoliitto-osaston perustaminen 1948 "kertoo lopputuloksen niistä evankelisen herätyksen tuulista Kälviällä, jotka olivat jo 1800-luvun loppupuolella alkaneet varovasti puhaltaa ja jotka levittivät leppeää Kristuksen kirjeen tuoksua paikkakunnalle."

Käytännössä kaikki Sleyn nimekkäät puhujat ovat vierailleet paikkakunnalla säännöllisesti jo 1910-luvulta alkaen.

Nuorisoliitto-osaston perustamiseen saman vuoden syksyllä johtanut kehitys sai ratkaisevan sysäyksen kesäkuussa 1948 pidetystä evankeliumijuhlasta Vuolteen seurojentalolla. Kuten historiikissa kuvataan, tuossa lopullisen sysäyksen yhdistystoiminnan alkamiselle antaneessa juhlassa lauloi kylän helluntailaisista ja luterilaisista koottu kuoro piirisihteeri Taavi Harjun ja Lauri Koskenniemen opettaessa Jumalan sanaa.

Kunhan vain
pääsen perille!

Vuolteella asuvien Marjatta ja Hannu Muuraiskankaan alun perin viisihenkinen, nykyään kahden hengen taloudeksi supistunut perhe on eräs esimerkki siitä, miten paikkakunnalla vaikuttanut evankelisuus on kantanut hedelmää sukupolvesta toiseen. Herätyksen alkuvaiheissa johdattelivat lapset ja nuoret usein vanhempiaan uskon tielle. Myöhempinä vuosikymmeninä vanhemmat ovat ahkeroineet kuljettaa lapsiaan evankeliumijuhliin ja muihin tilaisuuksiin.

Muuraiskankaan perheestä kahta tytärtä ja poikaa vietiin usein Sleyn Ohtakarin leirikeskukseen Lohtajalle ja joskus myös Hetan kodalle Enontekiölle.

Hannun Jenni-äiti oli Kälviän osaston ensimmäisen ja pitkäaikaisimman puheenjohtajan, Uuno Kankaan sisar. Heidän kodissaan, "Vuoltehen" Kankaan talossa perustettiin Nuorisoliitto-osasto syyskuun 17:ntenä 1948.

– Äidin ja Ilmari-isän luoma kodin ilmapiiri oli otollinen uskonasioiden omaksumiselle, sanoo alueellisessa sähköyhtiössä, Korpelan voima Oy:ssä sähköasentajana työskentelevä Hannu Muuraiskangas.

– Kodissa syntyi jo sellainen johtoajatus uskonelämään, että kunhan vain pääsisi kerran perille!

– En osaa toisaalta sanoa, milloin minä tulin uskoon. Olen kasvanut siihen. Hannu Muuraiskangas sanoo olevansa uskossaan hyvin perinteinen evankelinen.

– Perusta on luotu kasteessa. Parannus on paluuta kasteeseen. Kasteen armoliittoon on aina mahdollista palata. Iloinen evankelisuus on sitä, että saa olla iloinen vapaa armon lapsi. Uskomiselle ei evankelisuudessa aseteta ehtoja.

Hannu Muuraiskankaan haastattelu kokonaisuudessaan Sanansaattajan numerossa 2/2010.

Jouko Siirilä /SS