Ville Auvinen

Kun lähetystyöntekijät siunataan ensimmäistä kertaa matkaan – vanhastaan sanottiin, että heidät silloin erotetaan lähetystyöntekijän tehtävään – piispa lausuu siunauksen: ”Siunatkoon ja varjelkoon sinua kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, ja pyhittäköön sinut palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla.” Raamatullisena esikuvana lähetiksi siunaamiselle on Paavalin ja Barnabaan siunaaminen lähetystehtävään Antiokian seurakunnassa: ”Kerran kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki sanoi: ’Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut.’ Niin he paastosivat ja rukoilivat, ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät matkaan” (Ap.t. 13:2-3). 

Aina ja kaikkialla. Lähetiksi siunattuun on painettu merkki, joka ei koskaan lähde pois. Hän ei ole lähetti ainoastaan lähetyskentällä, vaan myös kotimaassaan, eikä ainoastaan niin kauan, kuin työsuhde lähetysjärjestöön on voimassa, vaan sen jälkeenkin elämän loppuun asti. 

Mutta itse asiassa meihin kaikkiin Kristukseen kastettuihin on painettu lähetystyöntekijän lähtemätön merkki. Kun sinut on kastettu kristityksi, sinut on kutsuttu myös elämään kristittynä aina ja kaikkialla. Kristittynä eläminen merkitsee elämää uskossa Jeesukseen syntien sovittajana ja kuoleman voittajana. Se merkitsee jokapäiväistä kääntymistä armollisen Jumalan puoleen ja syntien anteeksi pyytämistä ja uskomista. Se merkitsee elämistä Kristuksen kirkon elävässä yhteydessä. Mutta se merkitsee myös Kristuksen todistajana elämistä. Kun olet kristitty, kannat Kristuksen nimeä. Olet Kristoforos, Kristuksen kantaja. 

Lähetyskenttäsi on lähellä, aivan vierellä. Joka puolella ympärillämme on niitä, jotka eivät elä kastettaan todeksi, tai yhä enemmän myös niitä, joita ei ole edes kastettu. Yhä harvemmat suomalaiset vanhemmat tuovat lapsensa kastettaviksi – se on tällä hetkellä yksi suurimpia Suomen ev. lut. kirkon haasteita – ja maahanmuuttajavirrat ovat tuoneet keskuuteemme suuren määrän ei- kristittyjä. Monet heistä ovat taustaltaan islaminuskoisia. Suomessakin tarvitaan yhä enemmän alkuperäistä ja aitoa pakanalähetystyötä, jonka tavoitteena on johdattaa ihminen kristilliselle kasteelle. Jokaisessa vastaantulevassa meidän tulisi nähdä Jumalalle äärimmäisen rakas ihminen, jonka puolesta Jumalan poika on kuollut, joka tarvitsee evankeliumia pelastuakseen, ja jolla on oikeus saada kuulla, että hänenkin syntinsä on sovitettu. Kuka kertoisi hänelle? Kuka välittäisi hänelle Jumalan verisen ja ristinmuotoisen rakkauden? Tehtävä on annettu meille, kristityille, Kristuksen nimen kantajille. Kenelle muullekaan. 

Apostolit antoivat omana aikanaan kristityille ohjeita siitä, miten elää Kristuksen omana maailmassa, jossa Jeesusta ei tunneta. Heidän ohjeensa alkavat olla yhä ajankohtaisempia myös meille. Pietari neuvoi heitä ja neuvoo meitä: ”Rakkaat ystävät, te, jotka asutte muukalaisina vieraassa maassa. Minä kehotan teitä pysymään erossa tämän maailman himoista, jotka sotivat sielua vastaan. Eläkää moitteettomasti pakanoiden keskellä, jotta he teitä pahantekijöiksi panetellessaan havaitsisivatkin hyvät tekonne ja ylistäisivät Jumalaa sinä päivänä, jona hän kohtaa heidät” (1. Piet. 2:11-12). Edelleen hän opastaa: ”Olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu” (1. Piet. 3:15). Näihin kahteen kiteytyy kristityn todistajan tehtävä: on elämän todistus ja on suun tunnustus, ja ehkä vielä juuri tässä järjestyksessä. 

Viime aikoina ympärillämme, kirkossammekin, on tapahtunut asioita, jotka ovat saaneet uskovan kansan murheelliseksi. Pimeys on välillä käsinkosketeltavaa. Mutta tähänkin apostolilla on 

rohkaiseva neuvo: ”Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein” (Room. 13:12). Ystävät, Kristuksen tulo ja lopullinen ilon päivä on lähellä. Pian armon aika päättyy ja Jumalan kansalle alkaa ikuinen juhla. Nyt on kuitenkin vielä aika tehdä evankeliumin työtä. Nyt on aika suositella Jumalan sanan totuutta kaikille. Nyt on aika levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua ja hänen valoaan pimeään maailmaan. Nyt on aika rohkaista masentuneita Jumalan sanan lupauksilla. Nyt on aika jakaa Jumalan lasten iloa ja toivoa. Nyt on aika nostaa päät, katsoa Kristukseen ja antaa hänen uhrautuvan rakkautensa valloittaa sydämet.