99/1 % kysymys – Aleksi Kuokkanen

 

Aloitan ”99/1 prosentin kysymyksellä”, joka löytyy Jeesuksen vertauksesta kadonneesta lampaasta: 

 

”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.” (Luuk. 15:4–7) 

 

Onko meidän asenteemme sama kuin tämän Jeesuksen kertoman vertauksen hyvällä paimenella? Paimen jättää 99 tallella olevaa lammasta etsiäkseen yhden kadonneen lampaan. Nykyaikana prosentit tuntuvat kääntyneen toisin päin: uskon ja kasteen kautta pelastuneita on maassamme (ja maallistuneissa länsimaissa ylipäätään) ehkä pikemminkin tuo yksi sadasta, kun taas loput 99 % elävät erossa Jumalasta. Jeesus sanoo, että taivaassa iloitaan enemmän yhdestä syntisestä, joka kääntyy kuin 99 hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa. Nimenomaan tämä on meille ikään kuin 99/1 prosentin kysymys:  

 

Olemmeko me lähinnä kiinnostuneita niistä ”yhteen prosenttiin” kuuluvista ihmisistä, jotka jo ovat uskon ja kasteen kautta pelastuneita kuin niistä ”99 prosenttiin” kuuluvista – kastetuista tai kastamattomista – jotka ilman henkilökohtaista uskoa elävät ”ilman Kristusta … ilman Jumalaa ja ilman toivoa maailmassa”? (Ef. 2:12) 

 

Näillä samaa lihaa ja verta olevilla lähimmäisillämme on iso ongelma; he elävät ilman Jumalaa ja ilman toivoa maailmassa. Eli he ovat laumasta eksyneitä lampaita, vaikkeivät sitä itse tiedostaisikaan. Tuhon partaalla, matkalla täydelliseen eroon Jumalasta. Kiinnostaako meitä aidosti ne Jumalan luomat ihmiset, jotka eivät ole meidän kanssamme matkalla taivaaseen? 

 

Huomaa, että paimen ”jättää lauman” ja ”lähtee etsimään” kadonnutta. Meidänkin pitäisi lähteä etsimään heitä, koska yleensä he eivät osaa, jaksa tai ehdi itse tulla tilaisuuksiimme. Meidän pitäisi mennä heidän luokseen ja esittää heille Jumalan kutsu taivasten valtakuntaan. Itselleni kannustavin kokemus edellisessä tällaisessa kunnolla fyysisen kokoontumisen evankeliumijuhlassa – tuossa lähellä Porissa – oli itse asiassa tuon juhlaviikonlopun alla, kun olimme Porin keskustassa kutsumassa ihmisiä niin juhlille kuin ennen kaikkea taivaaseen. Siellä eräs tavallinen suomalainen mies katseli ensin pitkään meitä sivusta, kun kävelykadulla tarjosimme kahvia ja jututimme ihmisiä. Sitten hän tuli luoksemme ja sanoi: ”yksi asia minulla on teitä vastaan: miksi kirkko ei ole enemmän täällä kadulla esillä ihmisten luona”? 

 

Yhteinen haasteemme 

 

Meillä uskovilla on kuitenkin erilaisia armolahjoja, ja Jeesuksesta kertominen uskosta vieraantuneille on nimenomaan Jumalan antama armolahja siinä missä esimerkiksi palveleminen, rukoileminen, rahallinen uhraaminen tai toisten murheiden kuunteleminen. Kaikilla ei ole kaikkia armolahjoja. Mutta nyt haluan puhua juuri evankelioimisesta: ”Julistakaa evankeliumi kaikille luoduille”. 

 

Tärkeää on se, että joku meistä välittää Jumalan kutsua ja kertoo Jeesuksesta ainoana tienä pelastukseen myös meidän yhteisöjemme seinien ulkopuolella – että joku kertoo myös sanoin tästä kaikkein tärkeimmästä asiasta. Annammeko siis evankelioimiselle riittävästi arvoa yhteisössämme? Jeesus antoi lähetyskäskyn yhteisesti seurakunnalle; siksi myös evankelioimisen toteutuminen on yhteisesti meidän jokaisen uskovan vastuullamme. Evankelioimista voi tukea ja edistää monien armolahjojen avulla. 

 

Haastattelu 

 

Kannattaa myös koetella sitä, voisitko sinä sittenkin kertoa Jeesuksesta uskosta osattomille. Jumala itse varustaa meitä lähetyskäskyn toteuttamiseen, koska se on Hänen ”projektinsa”. Siksi Pyhä Henki voi varustaa sinutkin kertomaan Jeesuksesta omalla persoonallisella tavallasi, vaikket aiemmin olisi kertonutkaan. Otetaan tästä yksi esimerkki. Pyydän tänne lavalle Anni Apiliston Tampereen Luther-talon yhteisöstä: 

 

(Haastattelen Annia kolmella kysymyksellä): 

  

  • Mistä sain motivaation ja rohkeuden mennä? 

Oma kommenttini: evankelioimisaktioiden, kuten ”teepöytäaktion”, etu on siinä, että siinä voi itse rajata oman evankelioimisensa tiettyyn hetkeen ja paikkaan. Lisäksi monille ystäväevankelioiminen on osoittautunut hankalaksi. Jeesuskin sanoo, ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan/suvussaan eli jo valmiiksi tuttujen ihmisten parissa (Luuk. 4:24). 

 

  • Miten ottaa realistisesti huomioon riskit?  

Oma kommenttini: kaikkien ei ole pakko mennä väkisin! 

 

  • Miten ”evankelioin somessa”? 

 

Oma loppukommenttini koko haastatteluun: Tärkeää huomata, että Kristus antoi juuri lähetyskäskyn yhteydessä lupauksensa ”minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt. 28:20). Evankelioimisessa jos jossain kolmiyhteinen Jumala itse on meidän kanssamme eikä mitään tapahdu Hänen sallimattaan. 

 

Miten evankelioin? 

 

Miten Jumala sitten sanallaan käännyttää Hänestä erossa olevan ihmisen ottamaan Jeesus vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanaan? Eli miten meidän tulisi pitää esillä ”elämän sanaa”? Miten kerromme ihmisille, että Jeesus on tie ikuiseen elämään? 

 

Tähän meille on avuksi Jeesuksen oma yksinkertainen esimerkki. Kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa, Hän alkoi evankelista Markuksen mukaan julistaa näin: ”Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:15) 

 

Tuon sanan ”kääntykää” kohdalla Markus käyttää kreikan sanaa metanoeite. Se tarkoittaa: ”muuttakaa mielenne” ja ”ajatelkaa toisin”! Raamatusta voimme todellakin oppia tämän ohjeen evankelioimisessa: haasta kohtaamasi ihminen pois mukavuusalueeltaan ajattelemaan asiat kokonaan uudelleen. Sanoin aiemmin, että Jumala itse kääntää jumalattoman ihmisen sydämen puoleensa sanansa kautta, jonka välittää toinen ihminen. Pyhä Henki on tuossa sanassa se, joka varsinaisesti puhuu.  

 

Mitä Pyhän Henki sitten haluaa puhua meidän kauttamme uskosta osattomalle maailmalle? Jeesus kuvaa Pyhän Hengen toimintaa näin: 

 

”…mentyäni pois minä lähetän Hänet [Pyhän Hengen] luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.” (Joh. 16:7–11) 

 

Tuossa kohdassa on käytetty kreikan verbiä elengkhoo, joka todella tarkoittaa ”osoittaa syylliseksi, väärässä olevaksi”. Eli Pyhä Henki haastaa radikaalilla tavalla ihmisten luontaiset ajatukset. Ja tässä on myös haaste meille, kun olemme Pyhän Hengen työvälineinä kertomassa Jeesuksesta:  

 

Haasta toinen osapuoli (1) näkemään oman syvimmän ongelmansa ja (2) ratkaisun tähän ongelmaan! 

 

Ensinnäkin Pyhä Henki sanan kautta osoittaa maailman eli uskosta osattomien ihmisten olevan väärässä siinä, etteivät he usko Jeesukseen. Jeesus lisää, että tämän maailman ruhtinas, eli Saatana, on tuomittu. Siksi tämän maailman uskosta osattomat ihmiset myös tuomitaan maailman ruhtinaan kanssa, kuten Jeesus ja Johannes Kastaja sanovat Johanneksen evankeliumissa: 

 

”Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan …  Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.” (Joh. 3:18,36) 

 

Me emme voi emmekä saa pimittää vihan ja tuomion synkkää puolta evankelioidessamme. Mutta kuten näemme, ratkaisu tähän syvimpään ongelmaan on nimenomaan Jeesus, Jumalan Poika; Hänen ansiostaan pelastus saadaan omaksi ilmaiseksi, lahjana. Tähän Jeesus viittaa sanoessaan, että ”vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo”. Tässä kohtaa se, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu, onkin ilosanoma: Saatana on kukistettu ja hänen mukanaan kaikki pahan valta. Kenenkään ei tarvitse joutua kadotukseen, vaan Jeesuksen kuolemassa, ylösnousemuksessa ja taivaaseen astumisessa pelastus on hankittu koko maailmalle! 

 

Varsinaisena tähtäyspisteenä on aina oltava Kristus ja tämä ”hyvä sanoma” Hänen armostaan. Usko on tämän Kristuksen ja Hänen suorittamansa pelastustyön vastaanottamista lahjana ja ilmaiseksi – ei mikään suoritus, jolla ansaitaan Jumalan anteeksiantamus!  

 

Haasta yhtälailla tässäkin ihmisen luontainen ajattelu: syvällä sisimmässään moni luulee, että pelastus ansaitaan elämällä kunnollista elämää ja tekemällä hyviä tekoja. Haasta tämä farisealainen ajattelutapa täysin ja aseta sitä vastaan Kristuksen ristin hullutus, suoranainen skandaali, koska se sulkee pois kaikenlaisen ansioajattelun. Muuten tuloksena on korkeintaan farisealainen parannus, joka on kaukana todellisesta mielenmuutoksesta. 

 

Pyhä Henki ei evankelioidessamme halua ainoastaan vain jutustella leppoisassa hengessä, vaan ajaa Jumalasta vieraantunut ihminen selkä seinää vasten. Esimerkki tästä on Paavalin puhe kreikkalaisille pakanoille: ”Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen. Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista.” (Apt. 17:30–31) Pyhä Henki haluaa myös painottaa sitä, ettei kenelläkään ole varaa viivytellä silloin, kun Jumala kutsuu kääntymykseen: ”Kuulkaa tänä päivänä, mitä Herra sanoo: Älkää paaduttako sydäntänne.” (Ps. 95:7–8)  

 

Älä sinäkään siis arkaile haastaa ihmistä radikaalilla tavalla kertoessasi siitä, että Jeesus on tie ikuiseen elämään. Tämä ei kuitenkaan ole ”Raamatulla päähän lyömistä” tai psykologista painostamista, vaan toisen osapuolen vakavasti ottavaa vuorovaikutusta, sitä että sinulla on kristittynä jotain olennaista sanottavaa. On varottava, ettei meistä tule ylimielinen ja rakkaudeton vaikutelma. Mutta tätäkään ei voi varoa hinnalla millä hyvänsä. Palaan tässä puheeni alkuun: kiinnostaako meitä noiden maailman ihmisten kohtalo? Rakkaus ei manipuloi, muttei myöskään jätä varottamatta. Rakkaus ei esineellistä ihmistä minun evankelioimiseni välineeksi, vaan näkee nimenomaan ihmisen arvon ja sitä kautta myös hänen iankaikkisen kohtalonsa mittaamattoman arvon: siksi en voi lakaista ikäviäkään asioita maton alle. Silti yritän samalla tasapainoilla, miten asian muotoilen mahdollisimman kohteliaasti ja ihmistä kunnioittaen! Tähän tasapainoiluun saamme rukoilla Jumalalta viisautta! 

 

Tiivistelmänä kaikesta tähän mennessä sanotusta on tämä: 

  • Haasta itseäsi näkemään uskosta osattomat ihmiset uudella tavalla. 
  • Haasta sitten näitä uskosta osattomia ihmisiä näkemään asiat uudella tavalla 

 

Sivunvaihto 

Jaossa evankelioivia tekstejä 

 

Evankelisten Opiskelijoiden Huoltamolla (kirjapöytien vieressä) on metrilakujen lisäksi jaossa evankelioivia flyereita. Ota niitä mukaasi täysin ilmaiseksi ja enemmänkin, jos tarvetta on! Jos esimerkiksi haluaisit kokeilla evankeliointia, muttet tiedä, osaatko sanoa mitään, niin siinä on sinulle sanat valmiina. Tekstit pyrkivät rohkeasti haastamaan, mutta keskuksena on Kristus ratkaisuna ihmisen suurimpaan ongelmaan. Niitä voi jakaa yksityisesti tai erilaisissa aktioissa. Samat tekstit ovat olemassa myös digitaalisina kuvasarjoina, jotta voisit levittää niitä somessa, esimerkiksi omalla Facebook- tai IG-tililläsi. Löydät kuvasarjat Evankelisten Opiskelijoiden nettisivuilta, etusivun alalaidasta, eo.sley.fi. Kuvasarjoissa ja flyereissa on valaistu pelastumista seitsemästä eri näkökulmasta ottaen huomioon nykyihmisen erilaisia kysymyksiä. Aiheita ovat muun muassa ”Kosminen Yksinäisyys”, ”Syyllisyys”, ”Uskonnot” jne. Tässä kankaalla on esimerkkinä yksi noista teksteistä. Flyereita voi tilata ilmaiseksi minun kauttani myös myöhemmin. 

Puhe lauantai klo 9 pääjuhlakentällä – Ville Auvinen 

Jumalan kansa on aina laulanut Herralleen ja Herrastaan. Lauluihin on sanoitettu sydämen syvimmät tunteet surusta ja katumuksesta aina ylitsepursuavaan riemuun ja kiitokseen asti. Psalmien kirja kertoo siitä, miten jo Vanhan testamentin aikaan Israel lauloi Jumalalleen ja vielä säesti lauluaan lukemattomin eri soittimin. Nyt Uuden liiton kansa on kotimatkalla ja laulaa kulkeissaan kiitosta Herralle. Uudet ajat ovat synnyttäneet uusia lauluja, herätykset ovat värittäneet laulujen sanoituksia, ja kirkkohistoria tuntee monia lauluntekijöitä, joiden laulut ovat rakkaita koko kristikunnassa. Koskettavan laulun kääntäminen eri kielille ja leviäminen eri kirkkokuntien käyttöön on hyvää käytännön ekumeniaa. Siionin kanteleessakin on monia lauluja, joita lauletaan eri puolilla maailmaa. Yhteiset laulut yhdistävät. Ja taivaassakin lauletaan. Ilmestyskirjan mukaan siellä parhaillaankin lauletaan uutta virttä Karitsalle ja kiitetään häntä siitä, että hän on vuodattanut verensä meidän edestämme.   

 

Laulut jäävät mieleen. Moni vaikeassa tilanteessa ollut kristitty on saanut avun tutusta, lohduttavasta laulusta, joka on alkanut soida mielessä ja rauhoittanut sydämen. Kun nuorin tyttäreni oli hammaslääkärissä juurihoidossa, oli vanhempi tyttäreni hänen tukenaan, ja he lauloivat yhdessä: ”Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on”. Olisin kyllä halunnut olla näkemässä, miten laulu onnistui kaikki hammaslääkärin instrumentit suussa. Ja kun muisti alkaa muuten heiketä, viimeiseksi jäävät jäljelle vielä laulut, joita on laulettu paljon. 

 

Lähetysherätys on synnyttänyt lähetyslauluja. Siionin kanteleessa on monia lauluja, jotka innostavat lähetyksen työhön ja jotka rohkaisevat lähtemään. Kuinkahan monta kertaa satamassa laivan tehdessä lähtöä, rautatieasemalla höyryveturin valmistautuessa lähtöön tai lentokentän lähtöterminaalissa ovat lähettejä matkaan saatelleet laulaneet kyynelten valuessa niin lähtijöiden kuin lähettäjien poskilla: Synnyinmaasta lähdet kauas, tuonne maiden, merten taa. / Matkallesi siunausta armolapset toivottaa: / Olkoon kanssas taivaan Herra, Hengellään myös johtakoon / lohduttaen ahdingoissa, tyynen rauhan antakoon”  

 

Eri kulttuureissa musiikki on erilaista. Lähetystyössä on oltava tarkkana siinä, että emme ole viemässä lähetyskentille länsimaista kulttuuria ja omia tapojamme ja perinnäissääntöjämme, vaan kristillistä uskoa, joka eri kulttuurien piirissä saa erilaisia ulkonaisia muotoja. On sanottu, että evankeliumi on muuttumaton ja kaikille sama, mutta kristillisyys – siis se miten kristillinen usko näkyy ja kuuluu – on aina kulttuurisidonnaista. Tämä koskee, paitsi musiikkia, myös montaa muutakin elämänaluetta.  

 

Kun olin ensimmäistä kertaa Afrikassa vajaa 20 vuotta sitten, osallistuin elämäni ensimmäisen kerran jumalanpalvelukseen, joka pidettiin puun alla. Olimme maasai-alueella aivan puskassa, ja sieltä täältä kokoontui väkeä värikkäissä vaatteissaan ja näyttävissä koruissaan yhteen. Ja laulu alkoi. Yllätyksekseni tunsin joitakin lauluista, joita jumalanpalveluksessa laulettiin – samoja melodioita lauletaan Suomessa Siionin kanteleen seuroissa. Ne ovat varmaan peräisin Amerikasta. Yhteiset laulut yhdistävät. Mutta mielestäni nuo laulut eivät kuitenkaan oikein sopineet maasai-seurakunnalle, joka oli tottunut tanssimaan hyppien musiikin tahdissa. Kun he sitten saivat ylistää Jumalaa omilla lauluillaan ja omalla musiikkityylillään, tuntui siltä, että ylistys nousi sydämestä – tai oikeastaan jalanpohjista – asti. Ollessani muutama vuosi myöhemmin lähetystyössä Sambiassa koin, että keskiaikaiset suuriin katedraaleihin tarkoitetut ja urkuja varten sävelletyt virret eivät toimi afrikkalaisessa savimajakirkossa, jossa ainoana säestyssoittimena on afrikkalainen rumpu. Harmittelin pienten seurakuntien intoa saada sähköttömiin kirkkoihinsa halpoja kiinalaisia kosketinsoittimia ja sähkökitaroita samalla kun ihailin heidän itse tekemiään soittimia, joiden paikallinen sointi kuulosti juuri heiltä. Ei länsimainen tapa laulaa ja ylistää Jumalaa ole mitenkään parempi tai teologisesti perustellumpi kuin vaikkapa afrikkalainen tai japanilainen. Yksi ja yhteinen Jumalan ylistys nousee taivaaseen monella eri kielellä ja monen eri kulttuurin värittämänä.  

 

Ajattelen, että yksi lähetystyön tärkeä tavoite on tuottaa sisällöllisesti selkeitä ja raamatunmukaisia, sielua ravitsevia lauluja paikallisella kielellä ja paikallisella musiikkityylillä laulettavaksi. Tätä työtä tehdään tällä hetkellä esimerkiksi nuorien persialaiskristittyjen parissa Hampurin maahanmuuttajatyössä. Tavoite on, että nuorille kirkoille syntyy oma ja juuri heille sopiva hengellisesti vahva lauluperinne, joka ravitsee heitä samoin kuin virret ja Siionin kanteleen laulut ovat ravinneet meitä. Moni lähettien aloittama projekti jää ajalliselta vaikuttavuudeltaan kovin lyhytaikaiseksi, mutta hyvät laulut siirtyvät sukupolvelta toiselle ja kantavat mukanaan siunauksen, vaikka lähettien työkaudet alkavat ja päättyvät. 

 

Vielä yksi muistikuva. Olin ystäväni ja työtoverini Juha Heinosen kanssa parisenkymmentä vuotta sitten luterilaisessa nuortentapahtumassa New Orleansissa. Tapahtumaan osallistui vierailevia nuorten ryhmiä useista maista, ja yhtenä päivänä järjestettiin kansainvälinen ilta. Siinä jokainen ryhmä sai esittää oman hengellisen laulun. Kulttuurien ero tuli hienosti esiin. Saksalaiset lauloivat moniäänisesti keskiaikaisella tyylillä, afrikkalaiset veljet afrikkalaisin rytmein, ja eteläamerikkalaisten lauluissa kuului samban syke. Pitihän minun ja Juhankin sitten tuoda yhteiseen pöytään jotain suomalaista. Lainasin venzuelalaisten nelikielisen quatron ja ajattelin sen olevan kuta kuinkin kitaran tapaisen. Ja olihan se, mutta en ymmärtänyt, että se oli viritetty monta sävelaskelta kitaraa korkeammalle. Niinpä sitten lauloimme Juhan kanssa kovaa ja erittäin korkealta: ”Evankeliumi, ilosanomamme on, evankeliumi murtaa vaikka kallion.” Ainakin tuotimme laulullamme iloa muille.  

Puhe Kirsi Vimpari, lähetystyöntekijä ja Sleyn Viron-kentän työaluevastaava   

Rakas Evankeliumijuhlavieras, minulla on suuri ilo tuoda teille terveisiä Virosta. Minut lähetettiin sinne lähetystyöhön vuonna 2014 ja olen saanut olla mukana lapsi-, nuoriso- ja opiskelijatyössä nyt reilut 7 vuotta.  

  1. Kor.8:6  ”meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät.”

Rakas juhlavieras, tiesitkö, että olet myös minun kotonani, nyt kun olet täällä Karkun evankelisella opistolla? Pian 17 vuotta sitten tulin tänne tuoreena kristittynä Raamattukurssille, jota sivumennen sanoen suosittelen lämpimästi jokaiselle. Kurssin jälkeen olin täällä muutaman vuoden töissäkin, ja aika monessa majoituskohteessa olen asunutkin. Ja täällä opin paljon siitä, mitä hyvä hengellinen koti voi olla. Täällä pidin ensimmäisen päivähartauteni (eli luin värisevällä äänellä hartauskirjasta ja johdatin meidät rukoilemaan yhdessä Isä Meidän -rukouksen), ja lyhyesti on aivan mahdoton kuvata miten tärkeitä opistoajat ovat olleet elämälleni niin hengellisesti kuin monilla muilla tavoin. Tänne olen palannut kerta toisensa jälkeen, opistokotiini, välillä levähtämään, välillä oppimaan, välillä tekemään yhdessä töitä työkavereiden ja ystävien kanssa. 

Suurin osa virolaisista ei usko Jumalaan. Enemmistö uskoo kyllä johonkin voimiin ja moniinkin vaikuttaviin asioihin, mutta kristinuskon Pyhä Kolmiyhteinen Jumala ei ole keskivertovirolaisen uskon kohde. Varsinkin nuoremmat ikäpolvet ovat kasvaneet ilman suurempaa kosketuspintaa kirkkoon tai edes yhteen uskovaan ihmiseen, sillä se mummojen sukupolvi, joka kertoi lapsenlapsilleen hyvästä Jumalasta, on jo suureksi osaksi perillä. Neuvostoaikojen perintönä kristillisellä hengellisyydellä on yleisesti ottaen heikko ja huono maine. On paljon parempi olla aikaansaava ja pärjätä täysin yksin ja itse, sitä odotetaan niin itseltä kuin kaikilta muiltakin. 

Lauloimme äsken Siionin Kanteleesta laulun 345, jota toivoin laulettavaksi. Siinä lauletaan kotimatkasta, jota kuljetaan yhdessä laulaen. Kulkeissa lauletaan ylistystä Herralle, joka antoi syntivelkamme anteeksi, suojelee meitä aina, ja antaa meille voimia. Laulussa pyydetään Herralta apua siihen, että voisimme kutsua tälle kotimatkalle lisää ihmisiä, ohjata kaikkia Hänen luokseen. Laulussa muistetaan sitä, miten kasteessa saimme syntyä Taivaallisen Isän lapsiksi, ja muistutetaan siitä, että Kotona jo odotetaan. 

Miten kutsua uskonasioihin vastahakoisesti suhtautuvia ihmisiä yhteiselle kotimatkalle Taivaaseen? Lähtökohta ei tosiaan ole kovin rohkaiseva, mutta ihmeellisesti Herra edelleenkin kutsuu, varustaa, lähettää, varustaa uudelleen ja uudelleen, vahvistaa ja voimistaa, ja tekee meidän kanssamme ja kauttamme sen ihmeellisen työnsä minkä Hän ihmisen sydämessä tekee antaessaan uskon lahjan ja pitäessään kaikesta huolta. 

Lähetystyössä oleminen on välillä aivan huikeaa ja ihanaa. Jumala antaa välillä nähdä niin pienempiä kuin suurempia ihmeitä, ja saan olla sillä kuuluisalla aitiopaikalla välillä näkemässä, kuulemassa ja tuntemassa, kun lapsi kertoo, miten ihanaa on, kun Jeesus ei olekaan kuollut vaan on elossa, kun nuori kertoo, miten Jeesus paransi esirukousten jälkeen pitkäaikaisesta vammasta, tai miten yksityiskohtaisesti Jumala on tuonut ihmisen läpi hirveiden vaikeuksien.  

Ja välillä lähetystyössä oleminen on myös kamalaa. On täydellisen yksinäisyyden hetkiä, sairastamisen aikoja, monia vaikeuksia työrintamalla. Ja paljon ihan tavallista arkea. Mutta sitä kaikkea eletään Herran kanssa, Herran kutsumana, Hänen valtuuttamanaan ja Hänen voimillaan.  

Luen vielä yhden Raamatunkohdan Luukkaan evankeliumin toisesta luvusta: 

”Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan—”
Luuk. 2:51a 

Jeesus lähti tuossa kohdassa kotiin vanhempiensa kanssa. Mutta koska Jeesus on luvannut olla kaikki päivät kanssamme maailman loppuun saakka, Hän on mukana kotimatkalla kanssamme. Nimenomaan MEIDÄN kanssamme. Kukaan ei ole yksin. Tälle kotimatkalle ei myöskään tarvitse jaella omatoimimatkakutsuja, että tuossa on ohjeet, koitappa suunnistella itseksesi. Vaan tälle kotimatkalle on kartta, huoltopisteet, virkistyspaikat ja tarvittaessa sairaalatkin. Osa matkaosuuksista kuljetaan kyllä yksin, mutta koskaan ei tarvitse kulkea ilman Jeesusta. Perille päästään yksin Jumalan armosta, vain Kristuksen tähden. 

Mikä ilo on rukoilla lisää kanssamatkaajia tälle Tielle! Ja tässä riittää jokaiselle jotain, erilaisia tapoja kutsua mukaan ja tehdä yhteistä matkaa on annettu meille runsain mitoin.  

Lopuksi, sinä Jeesukselle rakas ja kallis ihminen, ole väga õnnistatud ja hoitud.
Eli ole runsaasti siunattu ja Jumalan hyvässä hoidossa.  

Jeesus on kotimatkalla sinun kanssasi. 

 

Aamen.