Tämä on pelastuksen päivä, Raamattutunti, Antti Saarenketo 

Evankeliumijuhla Karkku, Pe.1.7.2022 klo.19.15 

 

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien meidän kanssa. 

Rukoilemme: Herra, me rukoilemme sitä, että Sinä antaisit meille sellaisia elämän sanoja, jotka voisivat kanttaa meitä täällä jokapäiväisessä elämässä sekä aina iankaikkiseen elämään saakka. Aamen. 

 

Oli vuosi 1997. Toukokuun ensimmäinen päivä eli vapun päivä. Päivä oli vaipunut jo iltaan ja pitkä ajomatka Kenian länsilaidalta Matongosta oli hikisen matkan jälkeen saavuttanut vihdoin Nairobin. Kisumun Suomikoulun lapset olivat innoissaan, koska seuraavana päivänä alkaisi viimeinen etappi kauan odotetulle matkalle leirikouluun Intian valtameren rannalle Mombasaan. Muutamia meitä lasten vanhempia oli lähtenyt mukaan autokuskeiksi.  

 

Illalla otin vielä puhelun Suomeen, Tampereelle, yliopistolliseen sairaalaan eli TAYSiin. Isäni oli toipumassa siellä sydänleikkauksesta ja halusin vielä kysellä hänen vointiaan. Hoitaja vastasi puhelimeen ja Isäni sijasta sanoi yhdistävänsä puhelun lääkärille. Pienen odottelun jälkeen lääkäri tuli puhelimeen ja esittelyn jälkeen sanoi: ”Isänne on menehtynyt tunti sitten. Kaikki mahdollinen tehtiin, mutta mikään ei enää auttanut. Osanottoni”.  

 

Kun valmistelimme isäni hautajaisia äitini toi Siionin Kanteleen laulukirjan käteeni ja sanoi:” Isäsi merkitsi täältä laulun laulettavaksi hänen hautajaisissaan, jos hän ei leikkauksesta selviäisi. Isäni oli sanonut: ”Ei sitä tiedä, miten päin sieltä tullaan. Pojat voisivat sitten laulaa tämän laulun hautajaisissani.” Lauloimme laulun. Laulu on Siionin Kanteleen laulu 326; Nään portin, oi se auki on. Ensimmäinen säkeistö kuuluu näin: ” Nään portin, oi se auki on, / ja rauhan asunnoista / jo kirkkaus kuin auringon / sen kautta tänne loistaa. / Oi Herran armo suunnaton, / minullekin se auki on! / Se on, se on, se portti auki on! Näin siinä tavallisen suomalaisen miehen uskontunnustuksen. Isäni tuntien, se kosketti. 

 

Olet varmaan huomannut saman kuin minäkin. Ihminen on edelleenkin yhtä kuolevainen niin kuin sinä ja minä. Siksi meidän on syytä katsella omaa elämäämme siitä näkökulmasta, mistä Jumalakin sitä katselee. Mitä Raamattu sanookaan heprealaiskirjeessä (9:27). ”Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle.” Aika karua, eikö vain? Raamattu ei näytä siloittelevan tosiasioita. Entinen presidenttimme J.K Paasikivi sanoi että ”tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku”. Hän lienee lainannut siinä englantilaista filosofia Lordi John Actonia. Näitä ennen, Raamattu on opettanut jo kauan: ”Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen alku.” (San.9:10). Miten lienee tässä meidän ajassamme? Millaisen arvon Jumala ja Jumalan sana saa meidän ihmisten elämässä? Ykkösasiat eivät ole muuttuneet. Maailma kyllä muuttuu, mutta ihminen ei. Vai onko käynyt niin kuin tutussa suvivirressä, että ymmärrämme kyllä sen kun lauletaan Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon”. Vaan jos jatkaisimme samaa virttä, niin ymmärrämmekö mitä tarkoitetaan kun sanotaan. ”Oi Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme, sä sydäntemme valo, ain asu luonamme. Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme, luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme.” Mikä mahtava pyyntö ja rukous! Ellei Herra sytytä ja tule asumaan sydämeeni, voi minua. Minä hukun. Enhän kykene itseäni auttamaan. Sanon tämän itselleni ja sinulle. Vapahtajamme Jeesus voi ja tahtoo auttaa sinua, ja elää sinun kanssasi elämäsi jokaisena päivänä. 

 

Miten siis on, miten on mahdollista että suvivirren sanat Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme, luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme,” olisi mahdollista elämässämme? 

Ihmisen tulevaisuus on sidottu täysin Jumalaan. Katsotaan mitä Hän tarjoaa ja antaa. Jo Raamatun ensimmäisessä puoliskossa Vanhassa testamentissa kuningas Daavid, joka oli Jumalan mies, runoilee: ”Autuas (eli onniteltava) se, jonka pahat teot ovat on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty (peitetty eng.) pois. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntejään.”(Ps.32:1-2) Mitä hän sanoikaan? Ensinnäkin, ei ole niitä ihmisiä joilla ei olisi syntiä, mutta sitten tulee uskomaton uutinen. Jumala ei kuitenkaan lue kaikille viaksi heidän syntejään. Miten tämä tapahtui kuningas Daavidin kohdalla. Annetaan hänen itse jatkaa ja katsotaan mitä kuninkaan linnassa tapahtui. ”Niin kauan kuin minä vaikenin synneistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin päivin kätesi painoi minua raskaasti. Minun elämänvoimani haihtui kuin kosteus kesän helteessä. Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle. ”Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.”(Ps.32:3-5) Olisiko Daavidilla antaa malli myös meille tämän päivän ihmisille?  

 

Tulen varuskuntapaikkakunnalta Kankaanpäästä ja aika ajoin Niinisalon varuskunta täyttyy alokkailla. Perusopetus lähtee asennosta ja levosta. Alokkaan asennosta sanotaan, että sitä ei voi korjata – se pitää tehdä kokonaan uudestaan. Jotain samaa teki Jumala, kun Hän teki suhteensa ihmiskuntaan uudeksi. Kokonaan uudeksi. 

  

Jumala oli antanut Daavidille Pyhän Henkensä ymmärtämään Jumalan suunnitelmia. Ennen kaikkea sitä miten Jumala pelastaa meidät ihmiset – Messiaan – Jeesuksen Kristuksen kautta. 

Avainsana Jumalan työssä, niin Daavidin kuin sinun ja minun kohdallani on sana ”peitetty”. 

”Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on peitetty.” Kuulit oikein. Jumala voi peittää meidän rikoksemme ja syntimme, niin ettei hän näe niitä. Mitä tapahtui? Raamattu sanoo: ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.”(2.kor.5:19) 

 

Kuulit oikein – Jumala itse oli Kristuksessa ristillä – sovitti maailman itsensä kanssa, siis myös sinut ja minut – eikä lukenut, (vaikka olisi ollut syytä)  heille heidän rikkomuksiaan. 

Miten on, uskotko tämän? Lahja on valmiina. Kaikki on tehty. Syntisi on sovitettu. Murheesi on pantu Jeesuksen harteille kannettavaksi. 

 

Samaisen Raamatun kohdan lopussa sanottiin näinkin. ”Hän uskoi meille sovituksen sanan” Keille? No, ainakin Paavalille ja kumppaneille ja kaikille, jotka uskovat tämän iloisen sanoman eli evankeliumin. Kuule, joskus tämä maailman tärkein uutinen tulee sinunkin kuuluville näin vaatimatonta kautta. Älä loukkaannu meidän ihmisten ja minunkin heikkouteen, vaan näe että Jumala välittää tämän sanoman joskus perin merkillisiä kanavia pitkin. ”Paavali jatkaakin korinttilaiskirjeessä. ”Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.” (2.Kor.5:20) 

 

Sanoin aikaisemmin, että ihmisen tulevaisuus on sidottu täysin Jumalaan. On syytä unohtaa ihmisten mielipiteet, kun on kysymys maailman tärkeimmistä asioista. Jesajan kirjasta, josta tämän Raamattuhetken otsikko on otettu sanotaan: ”Kuulkaa minua, kaukaiset rannat, kuunnelkaa kansakunnat, jotka asutte etäällä! (Jes.9.1) Siis mitä Hän sanoi: Kuulkaa minua, Kuulkaa minua. Ihmisen vaikeimpia asioita näyttää olevan, että me emme kuuntele Jumalaa. Mitä siitä seuraa? 

Haaksirikkoon mennään ja vielä kehotetaan toisiakin tulemaan perässä. Mistä tämä johtuu? Me emme kuuntele, emmekä tottele Jumalan sanaa Raamattua. Jesajan kirjan samaisessa luvussa, jota äsken siteerasin, kertoo ennakkoon Jeesuksesta. ”Ei riitä, että olet minun palvelijani ja saatat ennalleen Jaakobin heimot, tuot takaisin Israelin eloonjääneet. Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka. 

 

Meidän ”maan ääriin saakka” kenttämme on ollut Afrikka. Minulla ja vaimollani on ollut ilo ja etuoikeus työskennellä lähetystyössä Afrikassa. Viimeiset työvuodet Etelä-Sudanissa ja Ugandan pakolaisleireillä. On poikkeuksellista tänä aikana, että sanoma Jeesuksesta otetaan ilolla vastaan. Etelä-Sudanissa ei vieläkään tiedetä miten sota ja kärsimys saataisiin loppumaan, mutta yhden asian monet tietävät. He tietävät osoitteen kenen luokse mennä, kun hätä on suurin. Jeesus ei koskaan petä ihmistä, joka Hänen luotaan apua etsii. Siksi tämä osoite on ensiarvoisen tärkeä ja löytyy ilman navigaattoria. Ilmainen langaton yhteys ilman linkkimastoja. Aina kuulolla.  

 

Eteläsudanilaisten kanssa työskennellessämme elämäämme tuli aikoja, jotka olivat hyvin mieleenpainuvia. Olemme saaneet olla seuraamassa Etelä-Sudanissa aitiopaikalla uuden valtion itsenäistymistä. Samalla meillä oli mahdollisuus tehdä siellä työtä luterilaisessa kirkossa, joka elää voimakkaan kasvun aikaa. Mitä tämä kasvu tarkoittaa? Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ihmiset löytävät kirkon työn kautta Jeesuksen elämäänsä. Tai paremminkin; Jeesus löytää heidät. Tällainen kasvu on valitettavasti harvinaista monissa osissa luterilaista maailmaa. Me kyllä lihomme, mutta emme kasva, ja se on eri asia. On siis etuoikeus ja Jumalan suurta rakkautta, että saamme olla näkemässä sitä, mitä Hän yhäti tekee, kun kokonaisissa kylissä tapahtuu muutoksia Jumalan sanan vaikutuksesta. 

 

Evankeliumi on edelleen Jumalan tyköä tullut valtava voima, joka muuttaa yksittäiset ihmiset ja kansat. Se ei ole kytketty vain lähetystyöntekijään, vaan se etenee savanneilla, sademetsissä, kinttupoluilla – se kulkeutuu kävellen, polkupyörillä, kevytmoottoripyörillä syrjäisempäänkin kolkkaan meidän uskollisten afrikkalaisten kristittyjen voimin. Olen katsellut heidän työtään. Mikä heille on yhteistä? Se on, täydellistä luottamusta asiaansa, Jumalan voimaan ja Hänen Sanaansa. Olen joskus miettinyt, mitä he saisivatkaan aikaiseksi, jos heillä olisi ne mahdollisuudet ja varat, mitkä suomalaisilla kristityillä on. Sitten olen nähnyt heitä katsellessani, ja heidän kanssaan työskennellessäni yhden suurenmoisen asian. Jeesus on heidän kanssaan ja siunaa heidän työnsä. Siinä se salaisuus onkin. Muuta ei tarvita. 

 

Evankeliumin välittäjänä nämä veljet ja sisaret ovat ehdottomasti samaa mieltä kuin Jeesus, joka on heidät työhön kutsunut. Raamatun sana on heille pyhä. Etelä Sudanissa ollessani olen toivon mukaan päässyt ymmärtämään jotakin. Jos ihminen ei näe sitä valoa, joka meidän Vapahtajaltamme tulee, ei vika ole valossa, vaan vika on meissä ihmisissä. Jo minua vanhemmat kristityt ovat sanoneet että, tänä päivänä oleva sekaannus ja kaaos etenkin ns. Länsimaissa ei ole todistusta kristinuskon heikkoudesta, vaan siitä mihin joudutaan, kun Kristus hylätään. 

 

Olen ollut vaimoni kanssa näkemässä ja todistamassa teidän monien suomalaisten lähettämänä, kun sodan ja terrorin runtelemat nuoret ja lapset, sananmukaisesti juoksevat Jeesuksen luo. Ja Hän, ottaa heidät vastaan. Kun pastori pyytää Etelä Sudanin Pajokin kirkon alttarilta:” Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut”, niin satoja lapsia ja nuoria ryntää alttarille niin, että kirkon maalattia pölyää monta minuuttia vielä sen jälkeen. Se ei paljon haittaa, koska tuuletus toimii, koska kirkossa ei ole seiniä, vain ruosteinen katto. Mitä heille alttarilta sanotaan:” ette ole tullut pastorin eteen, olette tulleet Jeesuksen luo. Hän rakastaa ja ruokkii teidät. 

 

Tai, mieleeni muistuu kaksi noin 17- vuotiasta nuorta. He olivat myöhästyneet omasta syrjäisestä kyläkirkosta, kun olimme vierailleet siellä. He olisivat halunneet päästä kasteelle, koska Jeesus oli tullut heille rakkaaksi. Olimme jo muulla, toisessa kyläkirkossa, kun nämä veljet ilmestyivät sinne lähes yhtä nuoren evankelistan kanssa. Pojat olivat lähteneet yötä vasten kävellen, tulleet monta tuntia vaaroista välittämättä, päästäkseen kasteelle. Päästäkseen Jeesuksen luo. Rakkaat kuulijat Pojat tiesivät mitä Jeesuksen kanssa eläminen merkitsee. Sen ymmärsi myös nuori evankelista, joka kutsumuksensa tietäen lähti oppaaksi poikien matkaan.  

 

Näitä kertomuksia riittäisi. Pelastus on aina persoonakohtainen, ei kollektiivinen.  Jesaja sanoo, Jes. 45:24:” Näin minusta sanotaan: – Vain Herralla on voima, hän tekee pelastuksen tekoja.” 

 

Joku on joskus sanonut: ”Jumala toteuttaa kyllä suunnitelmansa ilman meitäkin, mutta on suuri etuoikeus olla siinä mukana.” Olemme saattaneet myös unohtaa sen, minkä ensimmäiset kristityt tiesivät ja tunsivat. Kristityksi tuleminen ei ole lähtemistä huvimatkalle vaan sotaan. Lähetystyössä on myös tarpeen muistuttaa siitä, mistä lähetystyössä on pohjimmiltaan kysymys, hukkuvista ihmisistä! Vain Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin Hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.(Apt.4:12)  

Mikään tässä ei ole muuttunut. Joka toista väittää puhuu omiaan. On siis kysymys kaikkein arvovaltaisimman tahon asiasta, nimittäin Jeesuksen käskystä ja tehtävästä, ja siitä mitä se tarkoittaa. Jeesus itse ei ottanut opetuslapsikseen niitä, jotka tulivat omilla ehdoillaan. Hän oli kaikki tai ei mitään. 

 

Kerroin Raamattuhetken alussa isästäni ja siitä minkä laulun hän oli valinnut hautajaisiinsa. 

Millaisen laulun sinä haluaisit valita omiisi? Kertooko se Jumalan suuresta armosta syntistä lastansa kohtaan, vai jostain muusta?  

Päätän korinttolaiskirjeen kohtaan: Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo: Oikealla hetkellä olen sinua kuullut, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun., juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.” (2 Kor.6:1-2) 

”Vaivoin purjehdittuamme saavuimme erääseen paikkaan, jonka nimi on Kauniit Satamat” – PSastamalan seurakunnan tervehdys Evankeliumijuhlilla 2022 

Sastamalan seurakunnan puolesta tervehdin teitä, rakkaat tämän vuoden Evankeliumijuhlien osallistujat Apostolien tekojen luvun 27 sanoilla: 

”Vaivoin purjehdittuamme saavuimme paikkaan, jonka nimi on Kauniit Satamat.” 

Ensikosketukseni tähän juhlapaikkaan on niinkin kaukaa kuin 1970-luvulta. Olimme tulleet rippikoululeirille isosiksi tänne Karkun Evankeliselle Opistolle ja silloinen rehtori toi meidät Opiston rantasaunalle, tänne Rautaveden rantamaille ja äänessään iso annos ylpeyttä hän kädellään näytti meille edessä aukeavaa maisemaa ja totesi unohtumattomalla tavalla: ”Katsokaas pojjaat, tämä on muuten kansallismaisemaa, kappale kauneinta Suomea, mitä on olemassa!” – Niin oli ja niin onkin! 

”Saavuimme paikkaan, jonka nimi on Kauniit Satamat” 

Kohdassa, jota lainaan Apostolien teoista, Luukas kertoo Paavalin viimeisestä matkasta. Paavalin Italiaan tulolle antoi erityistä iloa ja kiitosmieltä se, että siellä oli uskon ystäviä odottamassa ja vastaanottamassa. Mitä siitä, että häntä tuotiin vankina – hän oli Kristuksen vanki. Paavalille oli pääasia, että Kristus tunsi hänet omakseen ja että evankeliumi tavalla tai toisella voitiin toimittaa perille. ”Nähdessään uskonveljiä ja -siskoja Paavali kiitti Jumalaa ja sai lisää rohkeutta” (Apt 28:14-15). Seurakunnan yhteen kokoontumisessa on parhaimmillaan aina kysymys juuri tästä, että uskon veljien ja sisarten keskinäinen yhteys tuo kiitosmieltä ja lisää rohkeuttamme. 

Hyvät juhlavieraat, minulla on ollut etuoikeus olla juhlien päätoimikunnassa (seurakunnan edustajana) kuulemassa, kuinka suurella vaivannäöllä ja tarmolla, työllä ja ponnisteluilla valtakunnallinen juhla on pantu pystyyn ja rakennettu.          On rukoiltu pandemian lientymistä ja hyvää säätä, on uskottu ihmeeseen, on laadittu upea ohjelma, on luotettu talkooväen saamiseen, – eikä ole turhaan uskottu ja toivottu. 

”Vaivoin purjehdittuamme saavuimme paikkaan, jonka nimi on Kauniit Satamat”. 

Vaivojen kanssa on evankeliumi kulkenut läpi aikojen ja läpi Euroopan tänne Pohjan perille, monenlaiset myrskyt ja ristiriidat ovat koetelleet kristikansaa, mutta ehkäpä näille Rautaveden rannoille nyt kokoontuessamme voimme tulla yhteen rauhan ja sovinnon merkeissä. Paikkaan, joka on kappale kauneinta Suomea, mutta joka myös hengellisesti voi olla Kauniit satamat: Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa – ja pitäkäämme katseet suunnattuna uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään, Vapahtajaamme. Amen.