Puhe Kirsi Vimpari, lähetystyöntekijä ja Sleyn Viron-kentän työaluevastaava   

Rakas Evankeliumijuhlavieras, minulla on suuri ilo tuoda teille terveisiä Virosta. Minut lähetettiin sinne lähetystyöhön vuonna 2014 ja olen saanut olla mukana lapsi-, nuoriso- ja opiskelijatyössä nyt reilut 7 vuotta.  

1. Kor.8:6  ”meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät.”

Rakas juhlavieras, tiesitkö, että olet myös minun kotonani, nyt kun olet täällä Karkun evankelisella opistolla? Pian 17 vuotta sitten tulin tänne tuoreena kristittynä Raamattukurssille, jota sivumennen sanoen suosittelen lämpimästi jokaiselle. Kurssin jälkeen olin täällä muutaman vuoden töissäkin, ja aika monessa majoituskohteessa olen asunutkin. Ja täällä opin paljon siitä, mitä hyvä hengellinen koti voi olla. Täällä pidin ensimmäisen päivähartauteni (eli luin värisevällä äänellä hartauskirjasta ja johdatin meidät rukoilemaan yhdessä Isä Meidän -rukouksen), ja lyhyesti on aivan mahdoton kuvata miten tärkeitä opistoajat ovat olleet elämälleni niin hengellisesti kuin monilla muilla tavoin. Tänne olen palannut kerta toisensa jälkeen, opistokotiini, välillä levähtämään, välillä oppimaan, välillä tekemään yhdessä töitä työkavereiden ja ystävien kanssa. 

Suurin osa virolaisista ei usko Jumalaan. Enemmistö uskoo kyllä johonkin voimiin ja moniinkin vaikuttaviin asioihin, mutta kristinuskon Pyhä Kolmiyhteinen Jumala ei ole keskivertovirolaisen uskon kohde. Varsinkin nuoremmat ikäpolvet ovat kasvaneet ilman suurempaa kosketuspintaa kirkkoon tai edes yhteen uskovaan ihmiseen, sillä se mummojen sukupolvi, joka kertoi lapsenlapsilleen hyvästä Jumalasta, on jo suureksi osaksi perillä. Neuvostoaikojen perintönä kristillisellä hengellisyydellä on yleisesti ottaen heikko ja huono maine. On paljon parempi olla aikaansaava ja pärjätä täysin yksin ja itse, sitä odotetaan niin itseltä kuin kaikilta muiltakin. 

Lauloimme äsken Siionin Kanteleesta laulun 345, jota toivoin laulettavaksi. Siinä lauletaan kotimatkasta, jota kuljetaan yhdessä laulaen. Kulkeissa lauletaan ylistystä Herralle, joka antoi syntivelkamme anteeksi, suojelee meitä aina, ja antaa meille voimia. Laulussa pyydetään Herralta apua siihen, että voisimme kutsua tälle kotimatkalle lisää ihmisiä, ohjata kaikkia Hänen luokseen. Laulussa muistetaan sitä, miten kasteessa saimme syntyä Taivaallisen Isän lapsiksi, ja muistutetaan siitä, että Kotona jo odotetaan. 

Miten kutsua uskonasioihin vastahakoisesti suhtautuvia ihmisiä yhteiselle kotimatkalle Taivaaseen? Lähtökohta ei tosiaan ole kovin rohkaiseva, mutta ihmeellisesti Herra edelleenkin kutsuu, varustaa, lähettää, varustaa uudelleen ja uudelleen, vahvistaa ja voimistaa, ja tekee meidän kanssamme ja kauttamme sen ihmeellisen työnsä minkä Hän ihmisen sydämessä tekee antaessaan uskon lahjan ja pitäessään kaikesta huolta. 

Lähetystyössä oleminen on välillä aivan huikeaa ja ihanaa. Jumala antaa välillä nähdä niin pienempiä kuin suurempia ihmeitä, ja saan olla sillä kuuluisalla aitiopaikalla välillä näkemässä, kuulemassa ja tuntemassa, kun lapsi kertoo, miten ihanaa on, kun Jeesus ei olekaan kuollut vaan on elossa, kun nuori kertoo, miten Jeesus paransi esirukousten jälkeen pitkäaikaisesta vammasta, tai miten yksityiskohtaisesti Jumala on tuonut ihmisen läpi hirveiden vaikeuksien.  

Ja välillä lähetystyössä oleminen on myös kamalaa. On täydellisen yksinäisyyden hetkiä, sairastamisen aikoja, monia vaikeuksia työrintamalla. Ja paljon ihan tavallista arkea. Mutta sitä kaikkea eletään Herran kanssa, Herran kutsumana, Hänen valtuuttamanaan ja Hänen voimillaan.  

Luen vielä yhden Raamatunkohdan Luukkaan evankeliumin toisesta luvusta: 

”Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan—”
Luuk. 2:51a 

Jeesus lähti tuossa kohdassa kotiin vanhempiensa kanssa. Mutta koska Jeesus on luvannut olla kaikki päivät kanssamme maailman loppuun saakka, Hän on mukana kotimatkalla kanssamme. Nimenomaan MEIDÄN kanssamme. Kukaan ei ole yksin. Tälle kotimatkalle ei myöskään tarvitse jaella omatoimimatkakutsuja, että tuossa on ohjeet, koitappa suunnistella itseksesi. Vaan tälle kotimatkalle on kartta, huoltopisteet, virkistyspaikat ja tarvittaessa sairaalatkin. Osa matkaosuuksista kuljetaan kyllä yksin, mutta koskaan ei tarvitse kulkea ilman Jeesusta. Perille päästään yksin Jumalan armosta, vain Kristuksen tähden. 

Mikä ilo on rukoilla lisää kanssamatkaajia tälle Tielle! Ja tässä riittää jokaiselle jotain, erilaisia tapoja kutsua mukaan ja tehdä yhteistä matkaa on annettu meille runsain mitoin.  

Lopuksi, sinä Jeesukselle rakas ja kallis ihminen, ole väga õnnistatud ja hoitud.
Eli ole runsaasti siunattu ja Jumalan hyvässä hoidossa.  

Jeesus on kotimatkalla sinun kanssasi. 

 

Aamen.