99/1 % kysymys – Aleksi Kuokkanen

 

Aloitan ”99/1 prosentin kysymyksellä”, joka löytyy Jeesuksen vertauksesta kadonneesta lampaasta: 

 

”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.” (Luuk. 15:4–7) 

 

Onko meidän asenteemme sama kuin tämän Jeesuksen kertoman vertauksen hyvällä paimenella? Paimen jättää 99 tallella olevaa lammasta etsiäkseen yhden kadonneen lampaan. Nykyaikana prosentit tuntuvat kääntyneen toisin päin: uskon ja kasteen kautta pelastuneita on maassamme (ja maallistuneissa länsimaissa ylipäätään) ehkä pikemminkin tuo yksi sadasta, kun taas loput 99 % elävät erossa Jumalasta. Jeesus sanoo, että taivaassa iloitaan enemmän yhdestä syntisestä, joka kääntyy kuin 99 hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa. Nimenomaan tämä on meille ikään kuin 99/1 prosentin kysymys:  

 

Olemmeko me lähinnä kiinnostuneita niistä ”yhteen prosenttiin” kuuluvista ihmisistä, jotka jo ovat uskon ja kasteen kautta pelastuneita kuin niistä ”99 prosenttiin” kuuluvista – kastetuista tai kastamattomista – jotka ilman henkilökohtaista uskoa elävät ”ilman Kristusta … ilman Jumalaa ja ilman toivoa maailmassa”? (Ef. 2:12) 

 

Näillä samaa lihaa ja verta olevilla lähimmäisillämme on iso ongelma; he elävät ilman Jumalaa ja ilman toivoa maailmassa. Eli he ovat laumasta eksyneitä lampaita, vaikkeivät sitä itse tiedostaisikaan. Tuhon partaalla, matkalla täydelliseen eroon Jumalasta. Kiinnostaako meitä aidosti ne Jumalan luomat ihmiset, jotka eivät ole meidän kanssamme matkalla taivaaseen? 

 

Huomaa, että paimen ”jättää lauman” ja ”lähtee etsimään” kadonnutta. Meidänkin pitäisi lähteä etsimään heitä, koska yleensä he eivät osaa, jaksa tai ehdi itse tulla tilaisuuksiimme. Meidän pitäisi mennä heidän luokseen ja esittää heille Jumalan kutsu taivasten valtakuntaan. Itselleni kannustavin kokemus edellisessä tällaisessa kunnolla fyysisen kokoontumisen evankeliumijuhlassa – tuossa lähellä Porissa – oli itse asiassa tuon juhlaviikonlopun alla, kun olimme Porin keskustassa kutsumassa ihmisiä niin juhlille kuin ennen kaikkea taivaaseen. Siellä eräs tavallinen suomalainen mies katseli ensin pitkään meitä sivusta, kun kävelykadulla tarjosimme kahvia ja jututimme ihmisiä. Sitten hän tuli luoksemme ja sanoi: ”yksi asia minulla on teitä vastaan: miksi kirkko ei ole enemmän täällä kadulla esillä ihmisten luona”? 

 

Yhteinen haasteemme 

 

Meillä uskovilla on kuitenkin erilaisia armolahjoja, ja Jeesuksesta kertominen uskosta vieraantuneille on nimenomaan Jumalan antama armolahja siinä missä esimerkiksi palveleminen, rukoileminen, rahallinen uhraaminen tai toisten murheiden kuunteleminen. Kaikilla ei ole kaikkia armolahjoja. Mutta nyt haluan puhua juuri evankelioimisesta: ”Julistakaa evankeliumi kaikille luoduille”. 

 

Tärkeää on se, että joku meistä välittää Jumalan kutsua ja kertoo Jeesuksesta ainoana tienä pelastukseen myös meidän yhteisöjemme seinien ulkopuolella – että joku kertoo myös sanoin tästä kaikkein tärkeimmästä asiasta. Annammeko siis evankelioimiselle riittävästi arvoa yhteisössämme? Jeesus antoi lähetyskäskyn yhteisesti seurakunnalle; siksi myös evankelioimisen toteutuminen on yhteisesti meidän jokaisen uskovan vastuullamme. Evankelioimista voi tukea ja edistää monien armolahjojen avulla. 

 

Haastattelu 

 

Kannattaa myös koetella sitä, voisitko sinä sittenkin kertoa Jeesuksesta uskosta osattomille. Jumala itse varustaa meitä lähetyskäskyn toteuttamiseen, koska se on Hänen ”projektinsa”. Siksi Pyhä Henki voi varustaa sinutkin kertomaan Jeesuksesta omalla persoonallisella tavallasi, vaikket aiemmin olisi kertonutkaan. Otetaan tästä yksi esimerkki. Pyydän tänne lavalle Anni Apiliston Tampereen Luther-talon yhteisöstä: 

 

(Haastattelen Annia kolmella kysymyksellä): 

  

• Mistä sain motivaation ja rohkeuden mennä? 

Oma kommenttini: evankelioimisaktioiden, kuten ”teepöytäaktion”, etu on siinä, että siinä voi itse rajata oman evankelioimisensa tiettyyn hetkeen ja paikkaan. Lisäksi monille ystäväevankelioiminen on osoittautunut hankalaksi. Jeesuskin sanoo, ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan/suvussaan eli jo valmiiksi tuttujen ihmisten parissa (Luuk. 4:24). 

 

• Miten ottaa realistisesti huomioon riskit?  

Oma kommenttini: kaikkien ei ole pakko mennä väkisin! 

 

• Miten ”evankelioin somessa”? 

 

Oma loppukommenttini koko haastatteluun: Tärkeää huomata, että Kristus antoi juuri lähetyskäskyn yhteydessä lupauksensa ”minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt. 28:20). Evankelioimisessa jos jossain kolmiyhteinen Jumala itse on meidän kanssamme eikä mitään tapahdu Hänen sallimattaan. 

 

Miten evankelioin? 

 

Miten Jumala sitten sanallaan käännyttää Hänestä erossa olevan ihmisen ottamaan Jeesus vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanaan? Eli miten meidän tulisi pitää esillä ”elämän sanaa”? Miten kerromme ihmisille, että Jeesus on tie ikuiseen elämään? 

 

Tähän meille on avuksi Jeesuksen oma yksinkertainen esimerkki. Kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa, Hän alkoi evankelista Markuksen mukaan julistaa näin: ”Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:15) 

 

Tuon sanan ”kääntykää” kohdalla Markus käyttää kreikan sanaa metanoeite. Se tarkoittaa: ”muuttakaa mielenne” ja ”ajatelkaa toisin”! Raamatusta voimme todellakin oppia tämän ohjeen evankelioimisessa: haasta kohtaamasi ihminen pois mukavuusalueeltaan ajattelemaan asiat kokonaan uudelleen. Sanoin aiemmin, että Jumala itse kääntää jumalattoman ihmisen sydämen puoleensa sanansa kautta, jonka välittää toinen ihminen. Pyhä Henki on tuossa sanassa se, joka varsinaisesti puhuu.  

 

Mitä Pyhän Henki sitten haluaa puhua meidän kauttamme uskosta osattomalle maailmalle? Jeesus kuvaa Pyhän Hengen toimintaa näin: 

 

”…mentyäni pois minä lähetän Hänet [Pyhän Hengen] luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.” (Joh. 16:7–11) 

 

Tuossa kohdassa on käytetty kreikan verbiä elengkhoo, joka todella tarkoittaa ”osoittaa syylliseksi, väärässä olevaksi”. Eli Pyhä Henki haastaa radikaalilla tavalla ihmisten luontaiset ajatukset. Ja tässä on myös haaste meille, kun olemme Pyhän Hengen työvälineinä kertomassa Jeesuksesta:  

 

Haasta toinen osapuoli (1) näkemään oman syvimmän ongelmansa ja (2) ratkaisun tähän ongelmaan! 

 

Ensinnäkin Pyhä Henki sanan kautta osoittaa maailman eli uskosta osattomien ihmisten olevan väärässä siinä, etteivät he usko Jeesukseen. Jeesus lisää, että tämän maailman ruhtinas, eli Saatana, on tuomittu. Siksi tämän maailman uskosta osattomat ihmiset myös tuomitaan maailman ruhtinaan kanssa, kuten Jeesus ja Johannes Kastaja sanovat Johanneksen evankeliumissa: 

 

”Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan …  Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.” (Joh. 3:18,36) 

 

Me emme voi emmekä saa pimittää vihan ja tuomion synkkää puolta evankelioidessamme. Mutta kuten näemme, ratkaisu tähän syvimpään ongelmaan on nimenomaan Jeesus, Jumalan Poika; Hänen ansiostaan pelastus saadaan omaksi ilmaiseksi, lahjana. Tähän Jeesus viittaa sanoessaan, että ”vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo”. Tässä kohtaa se, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu, onkin ilosanoma: Saatana on kukistettu ja hänen mukanaan kaikki pahan valta. Kenenkään ei tarvitse joutua kadotukseen, vaan Jeesuksen kuolemassa, ylösnousemuksessa ja taivaaseen astumisessa pelastus on hankittu koko maailmalle! 

 

Varsinaisena tähtäyspisteenä on aina oltava Kristus ja tämä ”hyvä sanoma” Hänen armostaan. Usko on tämän Kristuksen ja Hänen suorittamansa pelastustyön vastaanottamista lahjana ja ilmaiseksi – ei mikään suoritus, jolla ansaitaan Jumalan anteeksiantamus!  

 

Haasta yhtälailla tässäkin ihmisen luontainen ajattelu: syvällä sisimmässään moni luulee, että pelastus ansaitaan elämällä kunnollista elämää ja tekemällä hyviä tekoja. Haasta tämä farisealainen ajattelutapa täysin ja aseta sitä vastaan Kristuksen ristin hullutus, suoranainen skandaali, koska se sulkee pois kaikenlaisen ansioajattelun. Muuten tuloksena on korkeintaan farisealainen parannus, joka on kaukana todellisesta mielenmuutoksesta. 

 

Pyhä Henki ei evankelioidessamme halua ainoastaan vain jutustella leppoisassa hengessä, vaan ajaa Jumalasta vieraantunut ihminen selkä seinää vasten. Esimerkki tästä on Paavalin puhe kreikkalaisille pakanoille: ”Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen. Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista.” (Apt. 17:30–31) Pyhä Henki haluaa myös painottaa sitä, ettei kenelläkään ole varaa viivytellä silloin, kun Jumala kutsuu kääntymykseen: ”Kuulkaa tänä päivänä, mitä Herra sanoo: Älkää paaduttako sydäntänne.” (Ps. 95:7–8)  

 

Älä sinäkään siis arkaile haastaa ihmistä radikaalilla tavalla kertoessasi siitä, että Jeesus on tie ikuiseen elämään. Tämä ei kuitenkaan ole ”Raamatulla päähän lyömistä” tai psykologista painostamista, vaan toisen osapuolen vakavasti ottavaa vuorovaikutusta, sitä että sinulla on kristittynä jotain olennaista sanottavaa. On varottava, ettei meistä tule ylimielinen ja rakkaudeton vaikutelma. Mutta tätäkään ei voi varoa hinnalla millä hyvänsä. Palaan tässä puheeni alkuun: kiinnostaako meitä noiden maailman ihmisten kohtalo? Rakkaus ei manipuloi, muttei myöskään jätä varottamatta. Rakkaus ei esineellistä ihmistä minun evankelioimiseni välineeksi, vaan näkee nimenomaan ihmisen arvon ja sitä kautta myös hänen iankaikkisen kohtalonsa mittaamattoman arvon: siksi en voi lakaista ikäviäkään asioita maton alle. Silti yritän samalla tasapainoilla, miten asian muotoilen mahdollisimman kohteliaasti ja ihmistä kunnioittaen! Tähän tasapainoiluun saamme rukoilla Jumalalta viisautta! 

 

Tiivistelmänä kaikesta tähän mennessä sanotusta on tämä: 

• Haasta itseäsi näkemään uskosta osattomat ihmiset uudella tavalla. 
• Haasta sitten näitä uskosta osattomia ihmisiä näkemään asiat uudella tavalla 

 

Sivunvaihto 

Jaossa evankelioivia tekstejä 

 

Evankelisten Opiskelijoiden Huoltamolla (kirjapöytien vieressä) on metrilakujen lisäksi jaossa evankelioivia flyereita. Ota niitä mukaasi täysin ilmaiseksi ja enemmänkin, jos tarvetta on! Jos esimerkiksi haluaisit kokeilla evankeliointia, muttet tiedä, osaatko sanoa mitään, niin siinä on sinulle sanat valmiina. Tekstit pyrkivät rohkeasti haastamaan, mutta keskuksena on Kristus ratkaisuna ihmisen suurimpaan ongelmaan. Niitä voi jakaa yksityisesti tai erilaisissa aktioissa. Samat tekstit ovat olemassa myös digitaalisina kuvasarjoina, jotta voisit levittää niitä somessa, esimerkiksi omalla Facebook- tai IG-tililläsi. Löydät kuvasarjat Evankelisten Opiskelijoiden nettisivuilta, etusivun alalaidasta, eo.sley.fi. Kuvasarjoissa ja flyereissa on valaistu pelastumista seitsemästä eri näkökulmasta ottaen huomioon nykyihmisen erilaisia kysymyksiä. Aiheita ovat muun muassa ”Kosminen Yksinäisyys”, ”Syyllisyys”, ”Uskonnot” jne. Tässä kankaalla on esimerkkinä yksi noista teksteistä. Flyereita voi tilata ilmaiseksi minun kauttani myös myöhemmin.